Sinulle.
Taas näitä sinä-minä-juttuja. Tunnet kyllä jo kuvion. Aikamatkaillaan, koska voidaan.
Sä pelkäät tänään siellä omassa ajassasi, päivälleen viiden vuoden päässä täältä, enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäät odottavaa tyhjyyttä. Alusta aloittamista. Paluuta kaupunkiin. Suret asioiden tilaa, syitä, pohdit seurauksia.
Koet olevasi yksin, suljet kaikki ulos.
Huomenna ripustat verhoja uudessa kodissa, neljän äitinä mutta vain kahden kanssa, etkä tiedä edes varmaksi sitä, saatko loppuja luoksesi koskaan. Sulla on siellä vain pimeää, ja kun silmät laittaa kiinni on punaista pyörrettä. Eikä mitään mihin tarttua.
Kirjoitan sulle täältä, että voisit tarttua tähän. Olen täällä, koska sinä selviät. Ihmisiä tulee ja niitä menee, toisiin voi luottaa ja toisiin ei. Siellä sulla yhdet syvät jalanjäljet umpihangessa ja syvässä suossa. Ja niiden jälkeen tulee kahdet kevyet rinta rinnan. Mikään suo ei jatku loputtomiin.
Ota askel kerrallaan, selviät siitä.
-SanKari
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti