lauantai 20. helmikuuta 2016

WoW, opas perheelliselle pelaajalle

Erehdyin taas eilen selailemaan Suomen suosituinta keskustelupalstaa, Vauva-lehden AiheVapaata. Tällä kertaa silmiin osui keskustelu perheellisen pelaamisesta. Aihe pomppaa esille säännöllisesti ja lähes aina tietokone- ja konsolipelit mielletään lasten jutuksi, pelaava aikuinen lapsen tasolle jääneeksi. Jäin miettimään, että WoW, mitä sitten, jos perheellinen pelaa.

Meillä nimittäin pelataan. Itse tosin pelaan kausiluontoisesti vain paussinappulallisia pelejä, leikin virtuaalinukkekodillani (olen leikkinyt sillä kausiluontoisesti vuodesta 2001), rakentelen kaupunkeja, johdan sairaalaa, pelaan sekä vuoropohjaista että reaaliaikaista strategiaa, hallitsen resursseja jne. Yksin tai korkeintaan kotiverkossa miehen ja/tai lasten kanssa.

Mies puolestaan pelaa online-pelejä yhdessä muiden ihmisten kanssa, pelikavereita löytyy ympäri maailman. Tiesin miehen peliharrastuksesta jo ensitapaamisella.

Luin peli-keskustelun. Luetutin sen miehellä myös. Sivulla neljä meistä molemmat alkoivat hymyillä. Samalle lauseelle. "Todellista rakkautta, jos keskeyttää raidin." (Tietämättömille, peli World of Warcraft, raidissa sovittuina aikoina 20 ihmistä kohtaa netissä tappaakseen erilaisia "hirviöitä", raidit kestää yleensä muutaman tunnin kerrallaan ja yhden hyppääminen pois kesken pilaa pelin yhdeksältätoista muulta pelaajalta)

Moni keskustelija tuntui taas olevan sitä mieltä, että moiset pelit on lapsettomien hupi. Vietimme eilisillan pohtien, että eihän se niin ole. Pikkuvauva-aika on aivan loistavaa peliaikaa ja lasten kasvaessa harrastaminen helpottuu ja saa ihan uusia ulottuvuuksia.

WoW, opas perheelliselle pelaajalle (ja pelaajan puolisolle), olkaa hyvät:

1) Pelaaminen on harrastus muiden joukossa. Pelaamiseen käytettävästä ajasta sovitaan samoin säännöin kuin perheen muustakin ajankäytöstä ja muistakin harrastuksista.

2) Oikean elämän ihmisten perustarpeet menevät virtuaalitodellisuuden edelle. Ihmisen on saatava syödä, nukkua, käydä vessassa ja peseytyä. Myös pikkuvauva-aikana, huolimatta siitä, että puoliso pelaa.

3) Jokainen tarvitsee omaa aikaa. Omaa aikaa voi yhtä hyvin viettää virtuaalitodellisuudessa kuin salilla, lenkillä, shoppaillen tai vaikka sohvan nurkassa kirjaa lukien. Toisen omaa aikaa ei sovi keskeyttää sovittuna aikana kuin suoraan henkeä tai terveyttä uhkaavista syistä, jos kohdan kaksi (2) tarpeet on täytettävissä muina aikoina. Järjestäkää niin, että nukkumista lukuunottamatta ovat.

4) Hankkikaa asunto, jossa virtuaalitodellisuus ja sänky eivät ole samassa tilassa. Väliin tarvitaan ehdottomasti ovi.

5) Pidä harrastustaukoja, huomioi puoliso arjessa.

6) Ja ennen kaikkea, ihmisellä on suu siksi, että sitä voi käyttää. Pelikavereille voi ja pitää kertoa mm. perheenlisäyksestä. Peliporukan voi vaihtaa lapsettomista nuorista aikuisiin ihmisiin (uskokaa pois, tätä peliä pelaa jopa 50+ tyypit, kumpaakin sukupuolta!). Aikuinen porukka ymmärtää, että pikkulapsen nenästä lego on saatava pois, vaikka kuinka raidi olisi kesken. Ja aikuinen porukka ymmärtää myös, että raidin loppumista odotellessa puoliso saattaa nukahtaa sohvalle, eikä nukkuvaa herätetä, vaikka joku lapsista heräisi. Ei vaikka se pilaisi kaikilta kymmenen minuuttia peliä.

Ja oleellisinta sen suun (ja korvien) avaaminen on suhteessa puolisoon. Itsensä huomatuksi ja rakastetuksi tunteva puoliso mahdollistaa pelaamisen mielellään. Huomiotta jäävästä tulee helposti mustasukkainen.

Ja tiedättekö, mikään ei ole ikävämpää kuin olla mustasukkainen pelille. Yksikään pelaajan puoliso ei tahdo tuntea häviävänsä pelille. Myös WoW on loppuviimeksi vain peli. Jos pelaajan puoliso häviää vain pelille, tulee pelaamisesta nopeasti mahdotonta.

7) Jos edellä olevat toimii, voi pelaajan puoliso todella olla jopa pettynyt sovitun pelin peruuntumisesta. Sitähän saattaa vaikka "joutua" katsomaan kompromissileffaa sohvalla yhdessä sen sijaan, että saisi valita leffan ihan itse.

8 kommenttia :

  1. Meillä myös iskä tykkää pelata. Ei tosin mitään online-pelejä. Vauva-aika on sillekin ollut aina parasta peliaikaa: kun muu perhe nukkuu ja itse nysvään vauvan kanssa, on sillä aikaa nysvätä omien seikkailuiden parissa.

    Ite pelasin yhtä online-peliä ennen lapsia. Lapsen jälkeenkin koitin, mut sehän oli pelkkää brb:tä ja htg:tä (oletan, että näitä käytetään muissakin piireissä), joten se on jäänyt. Harmi. Tosin mä oon vähän sellainen koukuttuja. Pelit pitäis päästä yhdellä istumalla läpi. No, sitten eläkkeellä taas ehtii. ;D Samoin kuin lautapelejäkin toivottavasti. Tosin lapsetkin jo pian saa niihin peliseuraksi, jee!

    Mun luona on muuten arvonta, vinkvink! ;D

    http://paivakirja51c.blogspot.fi/2016/02/insjon-baginbag-arvonta.html?m=1

    VastaaPoista
  2. Mä olen mistasukkainen pelille. Mies pelaa lähinnä kyllä iltaisin kun lapset laitettu sänkyyn. Juttelee kuulokkeissa kaverilleen. Se häiritsee ja ärsyttää, keskellä olkkaria. Kamala kailotus kun äänentaso nousee. On se parempi kuin että ramppaisi jossain kapakassa, vaikkakin sivustaseuraajana tosi ärsyttävää. Näitä pelikausia tulee ja menee, sitten joskus katellaan sarjoja (Viikingit, Game of Thrones, Walking Dead) yhdessä. Itse en oo tykästynyt pelaamiseen, vaikka tuo aina yrittää houkutella mukaan. Taistelupeleissä kyhjötän paniikissa nurkassa ja kiljun (irl), muissa sekoilen muuten vaan nappuloissa. :D

    VastaaPoista
  3. no niinpä :D minä pelaan jonkun verran,facessa,en muualla ! nollaan aivoni,kun joskus sitä teen....siinä missä mikä tahansa muu harrastus :D

    VastaaPoista
  4. Word! Mä en pelaa, mitään, en edes facessa. Silti ymmärrän, että mies pelaa, mä taad luen. Välillä tulee sanomista, jos perhe tuntuu jäävän paitsioon, yleensä mies ymmärtää yhdellä sanomisella, että illat kuuluu lapsille. Kun tulee töistä + harrastuksesta yleensä klo 18 jälkeen ja lapset on iltapalalla klo 19 ja sängyssä klo 20, ei sitä muutamaa tuntia käytetä pelaamiseen.

    VastaaPoista
  5. Mä en ole muusta huolissani (perheellisten pelaamisessa) kuin että jos se tapahtuu lasten kanssa "samassa tilassa" niin miten he kokevat sen, varsinkin pienet lapset jos eivät saa huomiota siltä vanhemmalta joka pelaa. Mä en ole ikinä pelannut mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se pelaamisen ajoitus :) Paras peliaika on silloin, kun lapset nukkuu tai muuten ovat poissa. Hereilläoloaikaan ollaan enempi vähempi lapsille läsnä, pelatessa ihan samaan tapaan kuin kirjoittaessa, somessa notkuessa taikka kotitöitä tehdessä.

      Toisaalta, satunnainen keskittynytkään pelaaminen ( = ei tavoitettavissa) lasten hereillä ollessa ei ole sen kummoisempi ongelma kuin lenkillä tai salilla käynti ilman lapsia. Tuleehan sitä lukiessakin sanottua lapsille, että odota, luen sivun loppuun (ja hätätilanteessa hypättyä heti). Enemmän kyse on ajankäytöstä, ajan riittävyys lapsille on varmistettava vaikka harrastus olisi mikä.

      Poista
    2. No itseasiassa minä olen juurikin eri mieltä, tuosta "samasta asiasta",koska jos vanhempi ei ole fyysisesti läsnä (lapselle) niin onhan se aivan eri asia kuin jos on läsnä mutta ei huomioi (minusta). Ja juuri tuo oli se joka minua huoletti alunperinkin. (varsinkin kun puhutaan pienistä lapsista)

      Tokihan siitä pelistä varmaan voi samalla tavalla sukkuloida perheen keskelle kuten vaikka lukemisen parista, tosin pohjustuksesi asiassa liittyen niihin muihin pelaajiin varmasti voi venyttää sitä rajaa mikä saa aikuisen sellaisen pelin äärestä.

      Siksi en ihan vertaisi kirjan lukemista (tehdään yksin) pelaamiseen muiden kanssa. Muuten pelaaminen on minusta harrastus siinä missä muutkin.

      Poista
    3. Onneksi nuo sovitut raidit tosiaan osuu ilta-aikaan, jolloin (ainakin meillä) lapset nukkuu :) Muu pelailu toimii hyvinkin rinnasteisesti lukemiseen, kun on keskeytettävissä koska vain tai jopa tehtävissä yhdessä.

      Poista