Melkein harmittaa, kun blogiparka on jäänyt ihan hiljaiselolle. Minä, joka olen aina kirjoittanut, en yht'äkkiä saa kirjoitetuksi mitään. Kynnys on kasvanut liian korkeaksi, aika mennyt kortille ja entistä useampi teksti tuntuu kyselevän paperia ja kynää, vanhanaikaista päiväkirjaa. Enpä ole kirjoittanut sellaistakaan.
Isojen joululoma päättyi loppiaiseen, pienemmät palaavat hoitoon maanantaina. Täytuhon käsi on parantunut ihan aikataulussansa ja parempi käsi jo ihan normaalissa käytössä.
Raskaus lähenee loppuaan, reilun viikon päästä täysiaikainen. Poikien ensimmäinen hoitoviikko loman jälkeen pitänee sisällään nukkumajärjestelyn vaihdoksia, jotta saataisiin pinnasänky vapautettua Rääpäleeltä Seiskalle (käsiepisodin takia ei Täystuho ole voinut kerrossängyn yläsänkyä käyttää, kun kiipeäminen oli kiellettyä). Lisäksi pitäisi viritellä vaipanvaihtopiste kylppäriin ja setviä vähän lastenvaatteita, pienimmät vauvanvaatteet (koot 50-56) on kyllä pesty, mutta sen seuraavankin koon voisi pestä valmiiksi. Rääpäleen ja Viimeisen vaatteita pitäisi myös tarkistella ja pyöritellä, kräillä pienet pois ja pestä seuraavaa kokoa tilalle. Ja Kirpun vaatteita samoin... Ensi viikolle on luvassa vielä Kirpun oikomishoidon suunnittelu. Onhan me kaksi vuotta tätä odotettu.
Päivähoitojärjestelyt pitäisi tehdä tulevaa aikaa varten. Pistää nuo hoitopaikat jäihin ja miettiä sitten, mitä varhaiskasvatuksellista keksisin pienimmille tilalle. Suunnitelmissa oli, että maaliskuun alusta pienet jäävät kotiin ihan täyspäiväisesti. Ongelmallista, koska olen aina kokenut perhe- yms. kerhot luotaan työntäviksi, mutta varmaan jotain sosiaalisia suhteita nuo pienet tarvitsevat. Täystuholle pitäisi piakkoin hakea eskaripaikkaa, jos se vaikka saataisiin johonkin lähelle.
Seiskan osalta seuraillaan nyt aktiivisesti verenpaineita, turvotukset on tapissa. Ilmeisesti ipana on asettunut oikein päin. Ja ilmeisesti ipana on iso, painoarvio kuluvalta viikolta 3,2kg. Molempia pohditaan reilun viikon päästä äitipolilla. Käynnistyksen mahdollisuutta on jo vilauteltu, kun vaan päästään sinne täysaikaisuuteen saakka.
Kela sääti ja jahkasi äitiyspäivärahoja ihan viimeiseen saakka. Tekivät päätöksensä sitten vihdoin päivää ennen äitiysrahakauden alkamista. Syyttivät jahkaamisestaan verottajaa ja eduskuntaa. Missään tapauksessa ei ollut kelan vika se.
Lyyli on ihana, mutta Jääkarhua kova ikävä.
Ehkä blogi on heitteillä siksi, etten jaksa luoda sitä pintaa, mitä tällaisen kirjoittaminen kuitenkin kysyy. En tahdo lukea ja analysoida uutisia, kun hyviä uutisia ei olekaan. Enkä halua mennä pintaa syvemmälle nyt, kun pelkissä näkyvissä kuohuissa on hoidettavaa kylliksi.
Ehkä se klassikkokysymys kuluneina viikkoina on ollut: Mitä ihmettä mä tämän blogin kanssa tekisin? Saako bloggaaja pitää lomaa?
Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä blogiin. Silloin kun mulla on ollut pahimmat jumit, olen fiksannut ulkoasun kuntoon. Ja kertaalleen luonut uuden blogin kun vanhaan en saanut enää kirjoitettua. Saa bloggaajakin lomailla. Aina ei vaan juttu luista. :)
VastaaPoistaMunkin mielestä saa. Mullekin blogi on kuin päiväkirja (jollain sensuurilla) ja hilaiselo puhuu vuosien päästä ihan yhtä paljon kuin tekstikin. Ole oma itses vaan, mutta palaathan joskus! Olis niin kiva kuull niitä kuulumisia ja kuulumattomuuksia :D Jaksamista loppuun! Ps. Vinkki: vauvan vaatteita mä pesin ainakin ihan turhiakin. Muutamaa sitä tuli pidettyä ja sitten siirryttiin seuraavaan kokoon <3
VastaaPoistaBloggaaja saa pitää lomaa. Ja toisaalta, voihan sitä blogata jostain niin yleisluontoisista asioista, ettei ne mene ns. pintaa syvemmälle. Välillä näitä blogijumeja on itselläkin ja aina niihin liittyy monta tekijää... Tsemppiä loppuraskauteen :)
VastaaPoistaTottakai, minä ainakin "lomailen" lyhyitä aikoja tuon tuosta. :) Tosin harvemmin kirjoittelen mitään kovin syvällistä, kevyttä yleissepustusta. Tsemppiä loppuraskauteen, täällä ollaan hengessä mukana!
VastaaPoista